ENSIMMÄISET SUOMALAISEN ROTUTIETOISEN ROCKIN JULKAISUT

Kun ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoitin maailman todennäköisesti ensimmäisestä valkoisten identiteettiä puolustavasta rock-julkaisusta, on toisessa kirjoituksessa hyvä siirtyä saman teeman siivittämänä kotimaan kamaralle.

Netistä löytyvien suomalaisten musiikkitietokantojen kuten Finnmusic.netin ja Fono.fi:n perusteella poliittisesti epäkorrekti musiikin harrastaja on vakuuttunut, että Suomen ensimmäiset rotutietoiset, joskin englanninkielellä lauletut, äänitteet teki Mistreat vuosina 1989 ja 1990. Myös omakohtaiset muistikuvani ja tietoni R.A.C. (Rock Against Communism) ja white power rockista 1980-luvun puolivälistä lähtien tukevat tätä oletusta samoin kuin kirjalliset lähteet kuten Jarkko Kuivasen toimittama mainio hakuteos Suomi punk 1977 - 1998 (omakustanne, 1999). 

Vuonna 1988 Kouvolassa perustetun Mistreatin ensimmäinen äänite oli seuraavana vuonna tehty "Skins Rule", joka ilmestyi seitsemäntuumaisella kokoelmalevyllä "Alternative Action compilation EP" (Alternative Action Records, 1990). Sanoituksissa Mistreat on vielä tiukasti kiinni alakulttuurinsa identiteetissä, mutta kappaleessa kuullaan myös epäkorrekteja ilmaisuja mikä kertoo nousevasta poliittisesta tietoisuudesta.

Samainen Riihimäellä vaikuttava Alternative Action Records julkaisi vuonna 1990 Mistreatin ensimmäinen oman levyn, bändin nimeä kantavan seitsemän kappaleen EP:n. Jo kappaleiden nimet kuten Keep Finland clean, James Earl Ray ja This Land... puhuvat rotutietoisuuden ja radikaalin nationalismin puolesta. 

Levyn tunnetuin kappale Keep Finland clean on suoranainen sodanjulistus vielä tuolloin orastaneelle monikultturismille ja sittemmin laillistetuksi tulleelle suomalaisvihamielisyydelle: 

Mistreat ei suinkaan ollut maamme ensimmäinen ensimmäinen yhtye, jossa oli mukana skinheadeja, sillä pitkin 1980-lukua toimi muutamia enemmän tai vähemmän "epäpoliittisia" Oi!-bändejä kuten Skinheads, Tenavatuokio,  ja Terve Päänahka. Mielikuvituksella nimellä toiminut tamperelainen Skinheads sai jonkun verran valtakunnallisen rock-lehdistön huomiota, kun juuri perustettu Rumba (1/1984) uutisoi Pekka Siitoimen julkaisevan bändin ensimmäisen levyn. Valitettavasti hanke kariutui syihin joihin vain edesmennyt Siitoin voisi vastata. Sen sijaan Terve Päänahka ja Tenavatuokio pääsivät levylle asti. Skinhead-laulaja Simon johtama porilainen Terve Päänahka levytti vuonna 1987 julkaistulle kokoelma-EP:lle "Antakke leippä" kolme kappaletta, joista epäkorrektein on epäilemättä Ääniä kaasukammiosta. Varhaisimman skinhead-taustaisen levytyksen teki kuitenkin Tenavaotuokio, jonka tiettävästi ainoa levytys, kappale Rahamiehet, julkaistiin hämärällä ja jo pitkään keräilyharvinaisuutena pidetyllä kokoelma-LP:llä "Hede-Levy" (1981): 

On epäilemättä selvää, että Mistreat oli ensimmäinen vakavavasti otettava suomalaisyhtye, joka lauloi etnisen itsepuolustuksen puolesta. Silti sitä ennen oli julkaistu humoristisessa hengessä  roturealistisia esityksiä kuten Mopot-yhtyeen Neekeripojat bändin samannimisellä EP:llä (Suklaa levyt, 1980) tai CMX:n epäviralliselta kasettikokoelmalta "Demot 1985-1987" löytyvä rallatus Neekerit on mustia. Humoristisena rajatapauksena voisi pitää Pekka Siitoimen johtamaa Nauravat Natsit orkesteria, jonka ainoa Naantalissa vuonna 1985 äänitetty live-demo oli  pitkään Kansallisdemokraattisen (KDP) puolueen myyntikatalookissa. 

Varsinaisena jokerina voidaan pitää kuitenkin Vaajakoskelta kotoisin ollutta Cadillacia, joka vielä ensimmäisen LP:n "Fly" (1977) aikoihin tunnettiin nimellä Rock Cadillac. Seuraavana vuonna Cadillac julkaisi viimeiseksi jääneen LP:n "Sweat'Shit" (Titan, 1978), joka on jäänyt historiaan Suomen ensimmäisenä rock-levynä, jossa on mukana etnistä suhdetta käsittelevä roturealistinen kappale. Vaikka Nigger Baby on selvästi epäpoliittinen esitys, poikien asenne on kuitenkin ennakkoluulottoman epäkorrekti: 

Levyn toinen huomionarvoinen raita on Senator G., joka on selkeästi kommunismin vastainen kappale, mikä on ollut harvinaista herkkua 1970-luvun suomettuneessa ja taistolaisen kulttuuriväen hallitsemassa Suomessa. Voisi jopa väittää, että biisi on maailman ensimmäisiä RAC-esityksiä!

Levy itsessään lienee melkoinen harvinaisuus, mikäli on uskominen Alternative Action Recordsin pomoa ja Unborn-SF -yhtyeen laulaja Jukka Säteriä. AA Recordsin nettisivuilla kun nimittäin väitetään, että levyä olisi painettu vain 300 kappaletta! Siinä tapauksessa bloginpitäjänne kuuluu onnekkaiden joukkoon, sillä hän osti levyn vuosituhannen vaihteessa 50 markalla. Epäilen kuitenkin Säterin ilmoittamaa pientä painosmäärää, sillä sain kaupanpäälliseksi saman levyn virallisen C-kasettiversion. Olisi epätodennäköistä, että noin pienen vinyylipainoksen lisäksi tehtäisiin myös kasettipainos. Toisaalta jos painosmäärä pitää paikkaansa, on se kohtuullinen lohdutus sille, että luovuin Suomen kalleimmaksi punk-levyksi sanotusta Unicefin  7" singlestä "Käkimassaa" (Skrewdriver-cover You're so dumb) ruhtinaallisella viiden markan hinnalla 1980-luvulla...

Jottei Cadillacin albumista kiinnostunut lukija joutuisi aivan kotimaisten trokarien tai E-bay:n armoille, levyn voi myos hankkia veloituksetta digitaalisessa muodossa täältä.

OLISIKO TÄSSÄ SE ENSIMMÄINEN WHITE POWER ROCK-LEVYTYS?

Sekä musiikin harrastajat että monet asiantuntijat ovat yleensä sitä mieltä, että englantilaisen Skrewdriverin 7" EP "White Power" (White Noise Records, 1983) on ensimmäinen avoimesti valkoisen rotutietoisuuden puolesta liputtanut rock-äänite. Rock-historian tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että valkoista tietoisuutta ja kritiikkiä tiettyjä kilpailevia etnisiä ryhmiä kohtaan on esitetty jo 1960-luvulta lähtien ja varsinkin brittiläisen punk-rockin alkuaikoina. Tunnetuin esimerkki lienee Siouxsie and The Banshees -yhtyeen alkupään tuotantoon kuulunut kappale Love in a Void, jonka alkuperäisessä versiossa kritisoidaan juutalaisia bisnesmiehiä säkeellä "too many Jews for my liking". Ymmärrettävästi tämä versio ei päässyt millekään levylle.

Ensimmäisen virallisen valkoista rotutietoisuutta julistavan levyn teki luultavasti amerikkalainen punk-yhtye The Corpse Grinders, joka levytti vuonna 1978 singlen "Rites, 4 Whites" / "Mental Moron" (Whiplash Records), jonka A-puolen nimi kääntyy puhekielessä muotoon Rights for Whites. Vaikka tuohon aikaan useiden punk-bändien sanoitukset olivat molemmin puolin valtamerta ironian sävyttämiä, on The Corpse Grindersin laulua vaikea pitää sarkasmina toisin kuin vaikkapa Stiff Little Fingersin ensimmäisellä LP:llä "Inflammable Material" (Rough Trade, 1979) olevaa kappaletta White Noise. Vielä tuohon aikaan yhteiskunta punk mukaan lukien sieti poliittista epäkorrektiutta paremmin kuin nyt, mutta levy-yhtiö oli silti sen verran varpaillaan paraatipuolen nimen suhteen, että päätti muuttaa sen kryptiseen ja siten vähemmän provosoivaan muotoon. Lukija voi itse päätellä onko kyse ironiasta vai aidosta tuskastumisesta, kun joutuu olemaan ainoa valkoinen työvoimatoimistossa:

Went down the financial aid - The black man told me "go get laid" some phony takes their money, Baby i ain't gonna balk! When that Latin joker told me "man, go take a walk!" Now you know i get ever so mean - You tell me That you're part of that welfare scheme!

Now you think that you're on your own I hear you talkin', All you do is moan! I don't like it - No! I don't like it - No! I don't like that shit, No!

Authorities said i was quiet insane - A Pakistani doctor gave me thorazine! I guess my white face is such a scream - This here honkey cat ain't got nowhere to learn!

Now you think that you're on your own - I hear you talkin', All you do is moan! i don't like it - No! i don't like it - No! i don't like that shit, No!

Hey - The world owes me nothing! nothing! Went down the financial aid - The black man told me "go get laid!" some phony takes their money, baby i ain't gonna balk - When that Latin joker told me "go take a walk, mon!" now you know I get ever so mean - You tell me that you're part of that welfare scheme!

Now you think that you're on your own - I hear you talkin', All you do is moan! I don't like it - No! i don't like it - No! i don't like that shit, No! 

Bändin jäsenten taustat ovat myös mielenkiintoiset eivätkä suinkaan vähämerkityksiset. Kauhuelokuvan mukaan nimetty yhtye perustettiin keväällä 1977 New Yorkissa kun Stu Wylder (ex-Ace) ja Jimmy Criss (ex-Teenage Lust) saivat rinnalleen legendaarisessa New York Dollsissa vaikuttaneet basisti Arthur Kanen ja kitaristi Rick Rivetsin. Kane lähti lätkimään bändistä jo kesällä 1978, mutta ehti olla mukana tekemässä bändin debyyttijulkaisua ja siten samalla kenties maailman ensimmäistä white power rock äänitettä!

Kappaleen tunnetuimman ja luultavasti ainoan cover-version teki 20 vuotta myöhemmin Mudoven toistaiseksi ainoaksi pitkäsoitoksi jääneellä levyllään "The Truth and Tragedy; Life in the Occupied Zone" (Tri-State Terror, 1998). Siinä missä The Corpse Grinders oli tavallinen punk-bändi, joka koitti ensi-singlen uskaliaalla teemalla kepillä jäätä, on Mudoven sen sijaan puhdasverinen hc-metallivaikutteinen white power yhtye. Käytännössä Mudoven on rotuprovokatiivisen grindcore-yhtye Vaginal Jesusin kitaristi Jim Crowin sivuprojekti, jonka hän perusti vuonna 1995. Kaikilla Mudovenin levyillä Crow soittaa ja laulaa yksin rumpukoneen vastatessa rytmipuolesta. Crowin alkuperäinen bändi Vaginal Jesus tunnetaan puolestaan maailmankuulusta ja jo edesmenneestä grind coren pahasta pojasta Seth Putnamista (1968 - 2011).

Mudovenin diskografia Discogs-sivulla (toisin kuin Discogs väittää, "yhtyeen" ainoa albumi ilmestyi jo 1998).
 

Tri-State Terrorin julkaisemasta cd:stä on ilmestynyt vuonna 2011 myös 12" vinyyliversio nimellä "The only rock that really counts is the one that flies from the hand":

 
Mudovenin albumin voi imuroida täältä.